tiistai 25. kesäkuuta 2013

Sananen kommunistipuolueesta ja -mediasta

Kirjoitukseni radikaalivasemmiston yhteistyön kiireellisyydestä keräsi tavanomaista enemmän lukukertoja – hieman samaan tyyliin kuin aiemmat valtamedian mediavalta -blogitekstini. Hyvä näin. Sitä harmillisempaa on, että yksi ensisijaisesti toivomani ryhmä ei lähtenyt mukaan keskusteluun, nimittäin SKP:n kommunistit. Linkitin kyllä tekstini Tiedonantajan keskustelufoorumille, mutta sitä kommentoi (ja sen todisti lukeneensa) lähinnä vain tavanomainen vastaanväittäjä, foorumille jumiutunut patologinen antikommunisti. Tämä asetelma on surullinen, mutta myös sangen kuvaava. Liian monelle kommunistille nimenomaan SKP:n (ja KTP:n) suunnalla riittää, että on olemassa puolue ja poliittinen väylä omalle aatesuunnalle. Liian harva heistä muistaa, että yhteiskunnassa oikeasti täytyisi saada aikaan jotain – saati sitä, kuinka intensiivisesti aatteen puolesta voisi tilaisuuden tullen toimia näinä aikoina.

Tiivistän lyhyesti: minusta nyt tarvittaisiin "uusi SKDL", joka yhdistäisi koko radikaalivasemmiston samoille listoille vaaleissa, ja aivan erinomainen tilaisuus yhteistyön käynnistämiseen olisi juuri nyt, kun vasemmistoliiton puoluekokous, verouudistussekoilut ja Jyrki Yrttiahon erottamishanke ovat tuoreessa muistissa. Lukuisille kommunisteille sen sijaan riittää SKP, jonka ensimmäisenkään kansanedustajan puolesta en löisi vuoden 2015 tai edes 2019 vaaleissa vetoa – onhan puolueen vähäinenkin kannatus ollut tähän asti alamäessä.

Mistä yllä mainittu johtuu? Kommunistipiireissä on usein tapana ajatella, että "me olemme oikeassa". Kommunistien kriitikot kysyvät – sinänsä aiheellisesti – etteivätkö kannatusluvut kerro, että he ovat väärässä. Minusta kommunistit ovat monen yhteiskunnallisen asian suhteen ihan oikeassa, mutta sillä ei ole pienintäkään väliä. "Kukaan" ei näet oikeasti tiedä, mitä mieltä kommunistit ovat mistäkin. Olen "uuden SKDL:n" lisäksi kirjoittanut radikaalivasemmiston uuden uskottavan median puolesta, sillä mielipiteitä Jyrki Kataisen, Li Anderssonin ja Jussi Halla-ahon muodostaman kolmion vasemmalta puolelta kaivataan kipeästi laajempaan julkisuuteen. Useille kommunisteille kuitenkin riittää Tiedonantaja. Sehän ilmestyy säännöllisesti kerran viikossa ja ilmaisee kyllä melko selkeästi, mitä mieltä SKP:ssä ollaan. Valitettavasti silläkään ei ole oikeasti mitään väliä. Selvennän vielä seuraavaksi, mistä on kysymys:

1) Valtaosalla äänestäjistä ei ole tietoa, että sellaista lehteä kuin Tiedonantaja on olemassakaan. Moni vanhempi äänestäjä kyllä tietää ja muistaa, että Tiekkari ilmestyi ja agitoi kansaa 1970- ja 1980-luvuilla, mutta olettaa sen kadonneen siinä missä vanha kommunistipuoluekin sulautuessaan vasemmistoliittoon vuonna 1990. Joku saattaa olla törmännyt Tiekkariin kirjaston lehtilukusalissa ja ihmetellyt puolihuolimattomasti "mitä tämä täällä tekee". Toisaalta moni nuorempi aktivisti voi olla tavannut Tiekkarin jakelijoita mielenilmauksissa, muttei tunne lehden historiaa eikä osaa yhdistää sitä oikeaan kehykseen. Varmasti on myös niitä, jotka muistavat vanhan Tiedonantajan ja tietävät nykyäänkin ilmestyvän lehden nimeltä Tiedonantaja, mutteivät osaa yhdistää niitä toisiinsa. Valtaosa ihmisistä ei asioi kirjaston lehtilukusalissa eikä käy mielenilmauksissa, ja sosiaalisessa mediassakin lehti on varsin näkymätön. (Lehden Twitter-botti kyllä twiittaa säännöllisesti, mutta sillä on seuraajia noin puolet omista seuraajistani, mikä on todella vähän.)

2) Valtaosa äänestäjistä ei tiedosta sen enempää, että SKP on olemassa. Tapauksen Yrttiaho kohdalla SKP sai valtamediassa hieman huomiota ja näkyvyyttä, joka siltä yleensä puuttuu kokonaan. Mitään vaaleja ei kuitenkaan ole tiedossa koko vuonna, joten puolue unohtuu. Hesarit, Ylet ja kumppanit tuovat jatkuvasti esiin asetelmaa, jossa puolueita on kahdeksan. Äänestäjän arkiajattelu ei kerta kaikkiaan ulotu niiden ulkopuolelle. Olen ihan oikeasti törmännyt siihen ilmiöön, että kriittiset ja verraten aktiivisesti asioita seuraavat ihmisetkin kysyvät vilpittömästi, onko Suomessa nykyäänkin olemassa kommunistinen puolue. Tiekkariaan kiltisti lukeva kommari ei voi käsittää, miten poliittisen kartan hahmottamiseen vaikuttaa, jos syö päivittäin tuhdin annoksen yksipuolista valtamediapuuroa ilman kommunismin vivahdettakaan muuten kuin mukamas varoittavana historiallisena esimerkkinä.

Näin ollen tarvitaan uusi, radikaalivasemmistoa yhdistävä puolue, joka lähtisi matkaan täysin uudella meiningillä ja itseluottamuksella. Tarvitaan myös uusi radikaalivasemmistoa yhdistävä media, josta – ja jonka keskustelufoorumista – puhuttaisiin vähintään yhtä laajasti kuin Vihreästä Langasta ja Hommaforumista, näin sumeilemattomasti yhdistellen. Näiden kohderyhmä ei ole SKP + STP + KTP, vaan koko asialle ihan oikeasti on tilaus, jota ei voisi enää olla tiedostamatta. Ei valtamediakaan.

Seuraavassa kirjoituksessani retostelen kyllä jotain ihan muuta kuin kommunisteja tai ylipäänsä vasemmistoa. On aika surullista, miten vähällä heihin verrattuna esimerkiksi koko nykypolitiikan sopan mestarikokit, kokoomuskapitalistit, tässä blogissani pääsevät.

2 kommenttia:

  1. "Tiivistän lyhyesti: minusta nyt tarvittaisiin 'uusi SKDL', joka yhdistäisi koko radikaalivasemmiston samoille listoille vaaleissa"

    Minusta on ihan mukava kuulla, että olet tässä SKP:n kanssa samoilla linjoilla. Viimeksihän puolue totesi tavoittelevansa juuri tätä edustajakokouksessaan. Iltasanomatkin siitä uutisoi, joskin vähän väärällä otsikolla. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288572139113.html

    Tarkalleen ottaen Yrjö Hakanen sanoi: "Vaikka esityksiimme suhtaudutaan usein positiivisesti, kehnot vaalitulokset osoittavat kuitenkin harvojen uskovan meidän mahdollisuuksiimme toteuttaa niitä. Leninin sanoin, mitä on tehtävä?

    Meille tarjotaan paikkaa politiikan marginaalissa, koska SKP:llä ei ole kansanedustajia. Omissakin järjestöissä kuulee usein sanottavan, että emme näillä voimasuhteilla voi tuolle tai tälle asialle mitään. Politiikassa tilanteet ja voimasuhteet eivät ole kuitenkaan mitään pysyvää. Niitä muovataan aloitteilla, keskusteluilla, kokoamalla voimia.

    Olemme käyneet keskusteluja radikaalin vasemmistolaisen ja punavihreän liittoutuman kokoamiseksi seuraaviin eduskuntavaaleihin huhtikuussa 2015. Emme ole esittäneet mitään valmista ohjelmaa ja mallia yhteistyölle. Tällaista liittoa ei voi rakentaa ylhäältäpäin julistamalla. Se voi koota laajasti vain kun se syntyy kymmenien ja taas kymmenien erilaisten keskustelujen ja ruohonjuuritasolta kasvavan yhteistyön pohjalle."

    Oleellinen kysymys tällä hetkellä onkin, miten kyseinen liittouma/rintama/lista muodostetaan, ei se, tarvitaanko sitä, sillä totta kai se tarvitaan, eikä tästä ole mitään erimielisyyttä. Ehkä seuraavassa (tai sitä seuraavassa, jos seuraava kertoo kokoomuksesta) kirjoituksessa tarjoat siihen oman näkemyksesi. Se olisi mielenkiintoista kuulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisinhan minä sen ehdotukseni tässäkin ilmaista:

      1) Muodostetaan vapaamuotoinen työryhmä, jossa on mukana ihmisiä sekä SKP:stä, STP:stä, KTP:stä, MTL:stä, Sosialistiliitosta, SoVasta, KomNuorista et cetera. Ryhmän osanottajia ei missään tapauksessa alisteta puolueiden keskuskomiteoiden tai virallisten järjestökokousten alaisuuteen. Näin keskuskomiteat ym. eivät pääse jähmeydessään torppaamaan hanketta jo ennen kuin sitä on valmisteltu.

      2) Huolehditaan, että kaikkien edellä mainittujen ryhmien ja muiden äärivasemmalla esiintyvien suuntien äänet pääsevät esille jo tässä vaiheessa. Täten...

      3) ...laaditaan esitys "uuden SKDL:n" toimintamallista ja (väljästi) tulevan vaaliohjelman perusteista.

      4) Vasta tässä vaiheessa esitys viedään puolueissa ja järjestöissä viralliseen käsittelyyn. Asiat esitetään siis periaatteessa valmiina, muttei kuitenkaan liian valmiina. Kullakin mukaan lähtevällä puolueella ja järjestöllä on mahdollisuus vielä esittää virallisesti lisäkohtia ohjelmaan; pelkästä "hyväksy tai hylkää" -asetelmasta ei siis olisi kyse. Pyritään ilmaisemaan asia siinä muodossa, että tulossa on kaikkien nykyisten radikaalivasemmiston toimijoiden merkittävä yhteenliittymä, ei kokonaan uusi radikaalivasemmiston toimija (HUOM! Tämä on tärkeää!).

      5) Jälleen vasta tässä vaiheessa edetään "uuden SKDL:n" viralliseen kokoukseen, johon puolueet ja järjestöt ovat nimittäneet edustajansa tai ehdokkaansa päätöksentekotehtäviin. Uudella yhteenliittymällä on myös henkilöjäseniä, ja hekin voivat tulla valituiksi tehtäviin, jos heillä on tarpeeksi kannatusta.

      6) "Uuden SKDL:n" virallisesti vahvistetut päätöksentekijät hyväksyvät vaaliohjelman ja -ehdokkaat. (Ajattelen nyt mielessäni eduskuntavaaleja 2015, eurovaalit olisivat toki jo aiemmin.)

      Miltä kuulostaisi – näin periaatteellisena runkona? En tunne järjestöterminologiaa, joten toivottavasti et juutu mahdolliseen väärien käsitteiden käyttöön.

      Poista